Helsingin Sanomat: Mielipide 22.5.2024
Sote-uudistuksen piti pelastaa kunnat siltä taloudelliselta umpikujalta, jonka kunnat olivat itse aiheuttaneet säästämällä edullisista terveyskeskusmenoista. Toisin näyttää käyneen, sillä Kevan 17. toukokuuta julkaiseman kyselyn mukaan yli kaksi kolmannesta poliittisista päättäjistä arvioi kuntansa tulevaisuuden negatiiviseksi tai ristiriitaiseksi.
Uudistuksen hallinnollisen vaiheen keskeinen tehtävä oli yhdistää erikois- ja perusterveydenhuolto sekä sosiaalipalvelut hyvinvointialueiden vastuulle. Näin rahaa voitaisiin käyttää tuloksekkaimmalla tavalla tuottamaan niitä palveluja, joita perustuslakimme kansakunnan hyvinvointipalveluilta edellyttää. Tämä myös merkitsee, että toiminnan tulee olla julkisen demokratian ohjattavissa – tavoitteena ei ole taloudellinen voitto, vaikka palvelun parantamisen keinoja löytyy myös yksityiseltä sektorilta.
Näyttää siltä, että nykyinen hallitus on purkamassa sekä alueellista itsehallintoa, että tehokasta varojen käyttöä. Hallitus muutti jo pitkälle toteutuneen kahden viikon hoitotakuun kolmeksi kuukaudeksi, mikä lisää kallista sairaaloiden ja vuokratyövoiman käyttöä. Kaiken lisäksi hoitovaje kasvaa kumulatiivisesti sekä määrässä että laadussa, eikä vahinkoja voida poistaa takautuvasti. Jo toteutumassa ollut omalääkärijärjestelmä on ilmeisesti heitetty sivuun.
Sosiaalihuollosta hallitus leikkaa sata miljoonaa euroa palveluvalikoimaa rajoittamalla. Sisällön määrittely jää ilmeisesti hyvinvointialueille. Sosiaalimenot ovat kuitenkin lähestulkoon lakisääteisiä. Ne ovat viimeinen keino ylläpitää jonkinlaista hyvinvointivaltiota. Hallitus ei kertonut mitä lakeja hyvinvointialueiden tulee rikkoa.
Toiminnan suunnittelun tulee aina lähteä palvelujen määrittelystä. Valtion tasolla tämä merkitsee sitä, että valtiovarainministeriön on sovittava sosiaali- ja terveysministeriön kanssa varojen käytöstä.
Henkilöstö ratkaisee sekä tulokset että kustannukset. Hallitus voisi parhaiten edistää tehokkuustavoitteita ottamalla valtion kustannettavaksi koko maata palvelevan uuden tietojärjestelmän, joka muuttaisi järjestelmän ajan haaskaajasta tulosten parantajaksi.
Valtaisan hallinnollisen säästön toisi kuntien ja hyvinvointialueiden yhdistäminen. Jo pelkästään Uudenmaan hyvinvointialueiden yhdistämisen laskettiin tuovan 65 miljoonan euron säästön. Ahvenanmaalla jo käytössä oleva malli tekisi kuntien valtionosuusjärjestelmän tarpeettomaksi. Se antaisi mahdollisuuden myös alueveroon, mikä lisäisi sekä alueellista itsehallintoa että tehokkuusmotivaatiota.
Silvo Kaasalainen
hallintotieteiden tohtori
dosentti, Vantaa