Suomen Kuvalehti PUHEENVUORO 20.01.2022 18:00
TAMMIKUUSSA 2022 tehtäviinsä valittavat hyvinvointialueiden valtuutetut ottavat vastuulleen koko sosiaali- ja terveydenhuollon. Kansan tahto muuttuu toiminnaksi valtuustoissa hyväksyttävien hyvinvointistrategian, hallintosäännön, taloussuunnitelman ja talousarvion kautta. Strategia määrittää, miten palveluja kehitetään, hallintosääntö, miten toiminta organisoidaan, taloussuunnitelma ja -arvio, miten toimet ajoitetaan ja rahoitetaan.
Miten järjestelmä saataisiin tuottamaan parhaat tulokset?
Moni kunta ja aluevaltuutettu vastaa: valitsemalla vähintään yksi edustaja jokaisesta kunnasta. Näin pieniäkään kuntia ei sorreta. Kunnallisalan kehittämissäätiön asukaskyselyn mukaan aluevaltuutetun tulisi kyllä ajaa koko hyvinvointialueen etua (89 prosenttia vastaajista on tätä mieltä), mutta hänen tulisi mieluiten olla omasta kunnasta (86 prosenttia) ja ajaa myös sen etua (84 prosenttia).
Hyvinvointialueet ja kunnat on kuitenkin erotettu toisistaan. Hyvinvointialue on itse asiassa uusi kunta, jolla vain on rajoitettu toimiala.
Jo K. J. Ståhlberg kuvasi kuntaa suuremman hallintoalueen asukkaiden itsehallinnoksi, jossa asukkaat valitsevat itse valtuustonsa päättämään toiminnastaan. Alueen asukkaita tulee jo perustuslain mukaan kohdella tasa-arvoisesti. Tämä vaatimus koskee myös valtiota, joka maksaa kulut. Jos valtio ei valvo tasa-arvoa, oikeuslaitos valvoo.
UUDISTUS poistaa tehokkaasti sitä epätasa-arvoa, joka on syntynyt toiminnan ollessa kuntien vastuulla. Konkreettisesti eriarvoisuus näkyy huonoina palveluina ja korkeina veroina.
Kuitenkin vaatimusta kunnan edustuksesta aluevaltuustossa perustellaan yleensä asiantuntemuksella: kunnan edustaja tuntee parhaiten sen asukkaiden tarpeet. Ei tunne. Avun tarvitsija itse tuntee elämäänsä haittaavat ongelmat parhaiten. Ongelmien ratkaisuun tarvittavat tiedot ja valtuudet ovat taas viranhaltijoilla.
Ratkaisuksi sopii kaikkien palveluiden osalta vanhuspalvelulaissa määritelty menettely eli palvelun tarvitsijan ja asiantuntijan – tai asiantuntijoiden – keskinäinen neuvonpito.
Avun tarpeet voivat olla yhtä hyvin so- siaalitoimen kuin sairaanhoidonkin piiriin kuuluvia. Jos kyse on sairaudesta, tarvitaan lääkärin diagnoosi ja valtuudet hoidon antamiseen. Jos kyse on sosiaalipalveluista, tarvitaan sen alueen ammattilaista. Usein on kyse molemmista.
Hyvinvointialueilla eri sektorien rajat katoavat. Alueilla on käytettävissään sekä sosiaalitoimen että terveydenhuollon rahat ja keinot, niin omat kuin ostetut. Oikean avun antajan ei aina tarvitse olla edes erityiskoulutettu. Esimerkiksi liikkumiseen tarvittava apu voi olla ratkaisevan tärkeä ja estää jopa sairaalaan joutumisen.
SOSIAALI- ja terveydenhuollon yhteensulautuminen vähentää byrokratiaa ja tuo säästöjä. On syytä muistaa, että hyvinvointialueisiin yhdistyvät myös kuntayhtymät. Toimiessani sairaanhoitopiirin virassa tietojärjestelmää kehitettiin kuntalaskutuksen tarpeisiin. Nyt voidaan keskittyä kehittämään tietojärjestelmää asiakkaan ongelmien selvittämiseen, ratkaisuun ja hoidon tulosten arviointiin.
Hyvinvointialueilla on edellytykset parempaan palveluun. Valtion mukanaolo ei estä järkeviä ratkaisuja, sillä tavoitteet ovat yhteiset.
Silvo Kaasalainen
Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori ja dosentti.