Helsingin Sanomat
Vieraskynä -artikkeli 24.7.2020, nettiversio
Nykyistä mallia voidaan pitää monessa suhteessa epäonnistuneena. Kuntalakia tulisikin muuttaa siten, että pormestari valittaisiin asukasvaaleilla.
Helsingin pormestareiden välit ovat viilentyneet tasolle, joka haittaa johdon yhteistyötä ja kaupungin tavoitteiden toteutumista. Erityistä ärsytystä aiheuttaa pormestari Jan Vapaavuoren (kok) apulaispormestareiden ohi antamat määräykset ja dominointi tiedotuksessa (HS 29.6.)
Ontelmat juontavat kesään 2017, jolloin toteutettiin samanaikaisesti sekä toimialauudistus että uusi pormestarimalli. Helsingin 31 viraston ja laitoksen kokoaminen neljään toimialaan oli välttämätöntä, ja muutos näyttää myös onnistuneen. Tarkastuslautakunnan arvion mukaan kaupunkia on helpompi ohjata, kun ohjattavia tahoja on aiempaa vähemmän. Myös byrokratia näyttää vähentyneen ja päätöksenteko nopeutuneen.
Sen sijaan pormestarimallia on monessa suhteessa syytä pitää epäonnistuneena. Apulaispormestarien rooli ei ole selkeä suhteessa ykköspormestariin, toimialajohtajiin ja asukkaisiin. Pääsyy on se, että apulaispormestareilla ei ole itsenäistä toimivaltaa, vaan asioiden valmistelusta vastaavat toimialajohtajat.
Pormestarimallin valinneessa kunnassa ykköspormestarille on annettu ylivalta jo laissa. Kuntalain pykälän 38 mukaan pormestari johtaa kunnan hallintoa kunnanhallituksen alaisena.
Johtamisen ja palvelutuotannon kannalta apulaispormestarien virat ovat siis tarpeettomia. Ne toimivat poliittisina palkkioina, mutta haittaavat samalla selvää vallan ja tehtävien jakoa. Nimikkeen pormestariosa herättää vääriä odotuksia. Koska apulaispormestarit toimivat lautakuntien puheenjohtajina, heille voitaisiin maksaa korotettu palkkio ilman lisänimikettäkin.
Pormestarimallia perusteltiin sillä, että se lisää asukkaiden vaiktutusvaltaa. Perustuslain pykälän 121 mukaan kunnassa on asukkaiden itsehallinto. Tämän katsotaan toteutuvan asukkaiden itse valitsemien valtuutettujen kautta.
Valtuustoryhmät valitsevat kuitenkin pormestarit keskuudestaan. Viisi pormestaria ovat kukin kytköksissä poliittiseen ryhmäänsä ja sen tavoitteisiin, ja tästä seuraa väistämättä ristiriitoja.
Kunnan tehtävä on asukkaiden tarpeista lähtevä palvelutuotanto, ei vallanjako. Jotta asukkaiden suora vaikutus toteutuisi myös pormestarin kohdalla, tulisi meillä olla käytössä Euroopassa yleinen malli, jossa myös pormestari valitaan asukasvaaleissa. Tällöin pormestari olisi sidoksissa suoraan kuntalaisiin ja heidän tarpeisiinsa. Valtuutetut kuitenkin asettavat pormestariehdokkaat. Valittu pormestari olisi siten sekä valtuuston että asukkaiden luottohenkilö.
Tällaista mallia harkittiin meilläkin uutta kuntalakia säädettäessä. Sitä ei kuitenkaan otettu lakiin.
Euroopassa pormestari valitaan yleensä vaalikautta pidemmäksi ajaksi, jolloin hänen on helpompi toteuttaa pitemmän ajan kehitysprojekteja. Pormestarille voidaan asettaa pätevyysvaatimukset, ja hänellä voi olla apunaan suppea esikunta. Luottamuselimiä avustavat virkamiehet valitaan pätevyyden perusteella.
Voidaan kysyä, eikö valta tällöin siirry valtuustolta vain yhdelle pormestarin takana olevalle poliittiselle ryhmälle. Näin ei kuitenkaan tapahdu, monestakin syystä.
Ensinnäkin pormestarivaali vastaa presidentinvaalia, ja pormestari vastaa tekemisistään kaikille kuntalaisille. Pormestari voidaan vaihtaa vaaleilla, ja valtuusto tekee edelleen lopulliset päätökset. Valtuustoryhmät voivat myös asettaa yhteisen ehdokkaan, joka voi olla kunnan ulkopuolelta.
Päätösten sisältö riippuu ratkaisevasti valmisteluvaiheesta. Valtuutettujen vaikutus voidaan erityisesti taata muodostamalla heistä valmisteluvaliokuntia, joissa asiantuntijoita käyttäen perehdytään ratkaistaviin asioihin ja tehdään ne poliittiset valinnat, joita varten kansa on valtuuston valinnut. Meillä valtuutetut joutuvat nyt sanomaan kyllä tai ei virkamiesten valmiiksi sorvaamiin ehdotuksiin.
Jos todella halutaan varmistaa asukkaiden vaikutus kuntien päätöksentekoon ja myös taata palvelun tuloksellisuus, tulisi kuntalakia muuttaa siten, että pormestari valittasiin asukasvaaleilla.
Silvo Kaasalainen
Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori ja kunnallispolitiikan dosentti.