Julkaistu: HS Mielipide 1.3.2015
Hallitus jatkaa sote-uudistuksen työstämistä 19 vastuualueen eli käytännössä kuntayhtymän pohjalta sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunta tyrmäsi lakiesityksen rahoituksellisen epätasa-arvon ja demokratian puutteen takia.
Mutta miksi kuntayhtymä?
Palvelutarpeet ja niiden edellyttämä toiminta on mietittävä ensin ja hallintorakenne sen mukaan, mitä toiminta vaatii. Sosiaali- ja terveystoimen integraatio edellyttää sairaanhoitopiirin kattavia organisaatioita. Miksei sopeuteta kuntarakennetta näihin uusiin vaatimuksiin? Meillä ei ole varaa ylläpitää mitään organisaatiota vain äänten keräämisen tai poliitikkojen kasvojen säilyttämisen vuoksi.
Kun sairaanhoitopiirien alueista muodostetaan suoraan kuntia, voidaan palauttaa jo menetetty kunnallinen itsehallinto ja taata samalla palvelut, demokratia ja kansalaisten tasa-arvo.
Asukkaiden pitää päästä vaikuttamaan mahdollisimman suoraan siihen, mihin heidän verojaan käytetään. Tämä preferenssien asettamistehtävä on kunnissa valtuustoilla ja valtiossa eduskunnalla. Näillä elimillä pitää olla niin valta kuin vastuukin sekä palveluista että rahoituksesta.
Jos päätösvalta siirtyy kuntayhtymiin tai poliittisesti valituille virkamiehille, asukkaiden suora vaikutuskanava katkeaa ja vallankäyttö muuttuu poliittisten ryhmien väliseksi valtataisteluksi. Kuntayhtymillä on itsenäinen päätösvalta, ja ne voivat pakkolaskuttaa kuntia palveluistaan. Tämä typistää entisestään kunnan päätösvaltaa.
Pienet kunnat ovatkin jo kauan sitten muuttuneet itsehallintoyksiköistä valtionosuuksien kierrätyspaikoiksi. Kuntayhtymärakenne veisi myös suurilta kunnilta puolet niiden toimivallasta.
Uudet suurkunnat vastaisivat kaikista kuntapalveluista. Keskussairaalat sisältävillä kunnilla olisi myös riittävä asiantuntemus ostaa erityistason palvelut yliopistosairaaloilta. Ne saisivat siten rahoituksensa ostopalveluista.
Nykyiset kunnat ja kuntayhtymät, mukaan lukien maakunnat, voitaisiinkin siirtää suoraan uuteen aluekuntaan, joka hoitaisi palveluiden uudelleen organisoinnin. Vastuussa olevan organisaation on voitava itse päättää, miten se järjestää toiminnan. Vain näillä valtuuksilla varustetuilta kunnilta voidaan vaatia miljardisäästöjä.
Luonnollisesti uusilla kunnilla olisi verotusoikeus, vaaleilla valittu valtuusto ja mieluiten asukasvaaleilla valittu pormestari. Samalla häviäisi nykyisten kuntien epäterve kilpailu, kun veroprosentit ja palvelut tasoittuisivat. Alueellisen tasa-arvo vaatisi kuitenkin myös toimivan valtionosuusjärjestelmän.
Lähidemokratian turvaamiseksi aluekunta voisi rakentaa sisäänsä osahallintoalueita, joissa säilyisivät myös asukkaille läheiset kuntanimet. Osahallintoalueiden tulisi kuitenkin olla sen kokoisia, että niille voitaisiin delegoida muun muassa terveyskeskusten ylläpito.
Silvo Kaasalainen
hallintotieteiden tohtori
kunnallispolitiikan dosentti, Vantaa